Ai mikä on parasta Kiinassa? No tietenkin ruoka, ruoka ja ruoka. Voi tosin olla, että kyse on vielä alkuhuumasta, sillä olen kuullut täällä pidempään majailleilta sellaisiakin vastauksia kuin "En enää" kysymykseen pitävätkö he kiinalaisesta ruuasta. Mutta minä en soisi tämän romanssin päättyvän.

Arkipäivä täällä muistuttaa itse asiassa kovasti ravintolapäivää Helsingissä: herkullista ruokaa on tarjolla joka puolella paitsi ravintoloissa myös jos jonkinlaisissa kojuissa ja kärryissä, se on huisin huokeaa ja hygienian suhteen katsotaan vähän läpi sormien. Tarjonta on toki kovasti kiinalaispainotteista, mutta kyllä siinäkin jo riittää makuvaraa ja toisaalta tarjolla on myös ihan hyvä kauttaus itäaasialaista ruokaa ylipäätään.

Etukäteen ajattelin että tästä reissusta tulisi puolen vuoden kahvilakko, mutta sumppitarjonta täällä pääsikin yllättämään: yksinomaan meidän kampuksellamme on useampi kelpo cappucinoa tarjoava kahvila ja Starbucks kilpailee parhaillaan kovasti Mäkkärin kanssa näkyvimmän amerikkalaisen ruokabrändin tittelistä Pekingissä. Mitään halpaa lystiä kahvittelu ei kyllä ole: yhdestä cappucinosta saa maksaa saman verran kuin kokonaisesta annoksesta ihan hyvässä ravintolassa. No, on se silti halvempaa kuin Helsingissä. 

Kiinalaisten markettien kuivatavarahyllyt ovat täällä nähtävyys sinänsä: löytyy jos jonkinlaista vakuumipakattua asiaa mädistä ankanmunista kananmunuaisiin. Vaikka sellaisia suomalaisia perusruokatarvikkeita kuin juustoa, leipää (joka ei ole pullaa), maustamatonta jugurttia ja voita joutuu etsimään lähimarketteja kauempaa, on niitä kuitenkin jotenkin saatavilla. Hinta on sitten suomalaisittain vähän yläkanttiin, joskus jopa ylellinen, esimerkiksi kahden desin vispikermapurtilosta pulitin 5 euroa. Yllättävä apu ajoittain iskevään ruokaikävään puolestaan on paikallinen Ikea puolukkahilloineen, näkkileipineen ja seljanmarjamehuineen. 

Vaikka karkit ovat täällä paljon harvemmassa kuin kotona (niin, tulikin sitten vahingossa puolen vuoden karkkilakko), makeiden leivonnaisten tarjonnasta ei Pekingissä ole pulaa. Ulkoasun perusteella on usein kuitenkin vaikea päätellä, onko kyseessä suolainen vai makea leivonnainen – yleensä ne ovat näitä molempia – ja mitä sen sisällä on. Yllätyksiin on siis syytä tottua. Kovasti sämpylältä näyttävän ja maistuvan pyörylän sisältä pajastuikin makea rahkasydän ja mustikoiksi luulemani pallerot vanukkaassa olivatkin papuja. Niin, ja vihreä jäätelö ei täällä maistu päärynältä vaan tietenkin vihreältä teeltä.